"Minä olen Boris. Olen bostoninterrieri ja hyvin ylpeä rodustani. Olen hyvin onnekas koira, sillä minulla on ikioma ihminen. Minun ihmiseni nimi on Rufus. Rufus ei ole mikään ihan tavallinen tyyppi. Kun valitsin ihmistä, halusin jotain erityistä, spesiaalia. Halusin jotain mielenkiintoisempaa. Ja sitten löysin Rufuksen."
Kirjan ensimmäisessä osassa kertoja on Boris. Boris on koira, bostoninterrieri. Hän kertoo ylpeydellä ja rakkaudella ikiomasta ihmisestään, Rufuksesta. Boris toivoi löytävänsä ihmisen, joka olisi jotain erityistä, spesiaalia. Ja sitten hän löysi Rufuksen! 9-vuotiaalla Rufuksella on Touretten oireyhtymä.
Boriksen suuri haave on kertoa Touretten oireyhtymästä kaikille maailman ihmisille, jotta he ymmärtäisivät miten ihania touretikot ovat. Touretikko on nimitys ihmisestä, jolla on Touretten oireyhtymä. Boris kertoo, miten touretikot eivät haluaisi aiheuttaa hämminkiä ja ikäviä tilanteita itselleen eikä muille, mutta heidän kehonsa ei aina tottele heitä.
Lasten osiossa lukija voi antaa ohjeita Rufukselle ja kertoa omia mielipiteitään. Aikuisten osiossa Rufuksen äiti kertoo, millainen Rufus oli vauvana ja leikki-iässä ja millaista on arki lapsen kanssa kotona ja koulussa.
Jokainen spesiaalin lapsen läheinen tietää, että arki on usein hyvin haasteellista. Tuon kirjassa esiin haasteita, mutta myös arjen hyviä hetkiä: hienoja ja ikimuistoisia hetkiä lapsen kanssa, joka on ainutlaatuinen ja hyvä juuri sellaisena kuin on.